Kumppaniblogi
8. tammikuuta 2018 | Elina Jyväsjärvi | Kaupallinen yhteistyö

Mikä soten digitaalinen transformaatio, ihmeitäkö tapahtuu?

Yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteesta on taittaa kustannusten kasvukäyrä kolmen miljardin verran alaspäin. IT:lle on kaavailtu siinä isoa roolia. Ketään ei varmasti yllätä, että digitalisaatio on taikasana tähänkin temppuun.

IT kuitenkin ahdistaa – vielä vuonna 2017, kuten Helsingin Sanomatkin marraskuussa kertoi. Artikkelin mukaan eri alojen ammattilaiset kärsivät IT-ahdistuksesta, joka johtuu esimerkiksi siitä, että järjestelmien tulo on lisännyt tietojen kirjaamista ja aikaa ei riitä ”varsinaiseen työhön”. Lääkärit on mainittu yhtenä ahdistusta kokeneena ammattiryhmänä, koska ”koneiden ja ohjelmien kanssa sähläys vie aikaa muulta työltä”.

Samantyyppisiä anekdootteja on tullut vastaan myös kirurgin kertomana: leikkaaminen on joko-tai-vaihtoehto sille, dokumentoiko hän tekemänsä työn tietokoneelle. Sairaanhoitaja paljastaa, että päivittäiseen työhön liittyy porukalla innovointia siitä, miten hoitotyön kirjaamisen saa hoidettua kirjaamalla sitäsuntätä, kunhan vaan jotain tulee kirjattua.

Samoista käyttäjäryhmistä kuitenkin löytyy todennäköisesti vähintään yhtä paljon myös toista ääripäätä eli äärimmäisen IT-innostuneita ja -harrastuneita sote-ammattilaisia, jotka ovat vieneet merkittävästi eteenpäin alan IT-ratkaisuja.

Mutta miten saada tunteita herättävästä IT:sta jokaisen ammattilaisen vettäleipää? Ja samalla vaikuttavuutta ja työtyytyväisyyttä kasvattava tuottavuustyökalu?

Suomessa on maailman mittakaavassa jo varhaisessa vaiheessa erittäin pitkälle sähköistynyt sosiaali- ja terveydenhuolto. Tälle pohjalle on hyvä rakentaa oikeasti hyötyä tuovaa IT:ta, jota ilman ei kukaan halua tehdä työtään. 

Olemme jo pomppineet ylöspäin Gartnerin sukupolviportaikossa siitä, että paperiblanketit vain siirrettiin koneella täytettäviksi ja luettaviksi. Pitkälti juuri tähän ensimmäiseen pomppuun liittyy sitkeästi vaalittu, yhdistävä sukupolvikokemus, jonka mukaan IT:sta ei ole mitään hyötyä, tai että siitä on jopa enimmäkseen haittaa.

IT-boksin ulkopuolelta tuleva palvelumuotoilun ammattitaito on tehnyt hyvää. Se on tuonut ammattilaisen käyttökokemukseen (employee experience) kokonaisvaltaisen näkemyksen työn tekemiseen ja jopa työntekijöiden persoonan huomiointiin. Tämä auttaa esimerkiksi IT-käyttöönottojen koulutuksen ja käyttöönottovaiheen muun tuen täsmätoimenpiteissä.

Käyttöönoton hyvää hoitoa ei voi koskaan korostaa liikaa osana muutoksen johtamista.  Sama koskee hands-on osallistamista prototyyppien avulla, käytön mentorointia ja hihasta nykäistävissä olevaa lähitukea käytön alettua.

Näin saadaan loivennettua käytön alun tuottavuusnotkausta eli oppimiskäyrää. Näin saadaan myös liennytettyä uusien työkalujen käyttöönottoon perinteisesti kuulunutta kaihoa vanhoihin työkaluihin. Tyytyväisyys vanhaan järjestelmään kun on suurin silloin, kun uutta otetaan käyttöön. Sama ilmiö saattaa jättää pitkään pysyvää jälkeä myös uusiin työkaluihin liittyviin tunnesiteisiin.

Palvelumuotoilulla on iso rooli myös siinä, että omatoiminen ja itseään mittaroiva kansalainen osuu saumattomasti ammattilaisen työprosessiin myös silloin, kun hän on etäpalveltavana. Ammattilaisen työn sujuvuus kärsii helposti, jos kansalaisen osallistamisessa ja etäpalveluissa käytetyt teknologiat jäävät erillisiksi saarekkeiksi, joissa ammattilainen hyppii pilvestä toiseen.

Kansalaisen ja ammattilaisen käyttökokemusta onkin syytä tarkastella ja kehittää kokonaisuutena, jossa riittävät integraatiot ovat tärkeässä osassa. Sama pätee sote-regulaatioihin ja kyberturvallisuuteen. Muuten pilvet voivat muuttua todella tummiksi.

Saatamme myös jo kohta olla kypsiä hyväksymään sen,  että IT on jo nyt  "neuvoja", joka tukee ihmisen tekemiä päätöksiä. Informaatioähkyssä ollaan jo valmiita myöntämään, että kukaan ei pysty lukemaan oman alansa uutta tietoa siihen tahtiin, kuin sitä syntyy. Päätöksen tuki, ehdotukset ja hälytteet – jotta ammattilainen voi tehdä päätöksen – siinä ollaan IT:n perustehtävän ytimessä.

Pelkotilat siitä, että kone korvaa ihmisen, saattavat myös vielä pitää monen kättä käsijarrulla. Olemme kuitenkin jo kovaa vauhtia etenemässä tekoälyn siivin aikaan, jolloin tietyillä alueilla voidaan jopa antaa koneen tehdä päätöksiä.

Ohjelmistorobotti voi jo nyt olla "työkaveri", joka väsymättä tekee hommat pisteeseen, josta ihminen voi jatkaa. Scifimmeistä hoivaroboteista saamme jopa apua sote-toimialalla pahenevaan käsiparien puutteeseen.

Ja puheentunnistus, puhetta ymmärtävä ja totteleva kone. Siihen loppui näpyttely. Sitä kohti olemme menossa.

Kirjoittaja Elina Jyväsjärvi on hyvinvointitoimialan ratkaisuista ja yksityisen sektorin asiakkuuksista vastaava johtaja CGI:llä.

 CGI:n logo

 

Blogi

Hyvä tietosuoja ei ole leikin asia. Tätä väittämää ei uskoisi, kun seuraa aiheesta julkisesti käytävää keskustelua. Näyttää siltä, että naapurin tietojen urkkimisesta on tullut lähes kansallinen tapa....

Johtaminen on nimetty keskeiseksi haasteeksi sote-uudistuksessa. On osaajapulaa, työn hallinnan haasteita, tuki- ja liikuntaelinsairauksia, uhkaavia asiakkaita, siiloutumista, puutteita varhaisessa pu...

Sote-uudistus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden rakentaa Suomeen hyvinvointia tuottava asiakaslähtöinen, laadukas ja kustannustehokas palvelujärjestelmä. Digitalisaatiota on maalailtu yhdeksi kesk...

Omasta kliinisestä työstä on mahdollista saada automatisoitua palautetta. Se edellyttää rakenteisen kirjaamisen käyttöönottoa. Potilastiedolla omaa työtään johtavat terveydenhuollon ammattilaiset ovat...

Twitter

  



Bonnier Business Forum Oy
Mikonkatu 13 D 132 (4. krs)
FI-00100 Helsinki
 
Toimitus:
toimitus.ht@bonnierbusiness.fi
 
Asiakaspalvelu:
Puhelin +358 30 422 8808
asiakaspalvelu@bonnierbusiness.fi